Innovaatioympäristöt

III SOVELLUKSET

9 Aluekehittäminen

9.1 Innovaatioympäristöt

  • Innovaatioympäristöjen perusmalleissa tärkeää on tunnistaa innovaatiotoiminnan kannalta keskeiset osatekijät ja tukea näiden vuorovaikutusta
  • Keskeisiä osatekijöitä ovat markkinatieto, osaaminen, johtamistaito ja resurssit
  • Yksittäisen osatekijän, kuten rahan, määrän lisääminen alueella ei johda omaehtoiseen aluekehitykseen, jos innovaatiotoiminnan osatekijöiden vuorovaikutus ei toimi
  • Innovaation osatekijöiden vuorovaikutus sen sijaan synnyttää positiivisen kierteen ja synnyttää alueelle tuloja
  • Delfoi-tunnistaa ja kokoaa innovaatiotoiminnan osatekijät kulloisenkin ilmiön kannalta yhteen, tukee näiden vuorovaikutusta, soveltaminen siis luo innovaatioympäristön myös alueille, joissa innovaatiotoiminnan osatekijät ovat maantieteellisesti etäällä toisistaan.
  • Delfoi-soveltaminen luo myös oppimisympäristön sekä tukee public-private –verkostoitumista ja muita verkostoimisen tasoja.

Delfoi-soveltaminen luo innovaatioympäristön

Aluekehityksen dynaamiikkaa voidaan tarkastella myös innovaatioteorioiden kannalta. Jos alue (tai organisaatio) kykenee innovaatioihin, sillä on paikka kartalla. Innovaatioteoriossa korostetaan erityisesti synergiaa. Esimerkiksi Walter Stöhrin (1987) mukaan innovaatiotoiminnassa keskeistä on markkinatiedon, osaamisen, resurssien ja  johtamistaidon/organisatorisen kapasiteetin vuorovaikutus. Keskeisintä kehitykselle ei ole yksittäisen osatekijän määrä vaan niiden välinen vuorovaikutus – synergia, mikä lisää kutakin osatekijää. Käytännössä em. osatekijät ovat myös klusteriajattelun mukaisia eri toimijoiden edustamia rooleja. Viitaten mm. tekemiini tutkimuksiin (kts. esim. www.rdmarketinfo.net/ Pohjoinen ulottuvuus tai Ajankohtaista), niin markkinatietoa edustaa hyvin ns. veturiyritykset, osaamista tutkimus- ja oppilaitokset (yhdessä yritysten kanssa), resursseja monet rahoitusmuodot ml. riskirahoittajat, johtamistaitoa / organisatorista kapasiteettia mm. isäntäorganisaatiot – kuten tutkimus- ja oppilaitokset – sekä prosessien kokonaisvaltaiset näkijät.

Delfoi-menetelmän paneelit pitää aluekehittämisen sovelluksissa rakentaa tietoisesti tästä näkökulmasta.Innovaatioympäristöjä voivat olla klusterin osapuolia yhdistävät organisaatiot, fyysiset teknologia ja muut keskukset, mutta myös ohjelmalliset ratkaisut ja projektit, joihin Delfoi-soveltaminen voidaan lukea. Innovaatiotoiminnalle on luontaiset edellytykset siellä missä on riittävästi ihmisiä ja erilaisia toimintoja, kuten ”nykyisissä kasvukeskuksissa”. Delfoi-menetelmällä ja sen pysyvällä soveltamisella voidaan luoda innovaatioympäristöjä myös harvaan asutuille alueille. On väitetty, että Nokiankin kehittymisen taustalla on ollut harvaan asutun Suomen haasteet viestinnässä – voitaisiinko Suomea käyttää innovaatioympäristönä uudenlaisella aluekehittämisen konseptille ja viedä se maailmalle? Mielestäni ehdottomasti kyllä.

.

Dia3

.

Dia11

.

Dia14

.

Dia18

.

.
Kuva. Innovaatioympäristön osatakijät Karjulan ja Myllylän (2006) mukaan. Pääministeri Matti Vanhasen asettaman alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmiestyön loppuraportista (VNK 12/2006) / tiedotustilaisuuden esittelykalvosta 18.10.2006.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s